P.Tärkeän poliitillinen ploki

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki on esittänyt teostomaksun, eli hyvitysmaksun laajentamista yhä useammalle fyysilliselle välineelle. Tämän maksun teoreettisesta taustasta olemme tilaisuudessa lukea hyvitysmaksusivustolta.

Hieman koomillisesti sekä maksun kiihkoisimmat vastustajat teknologiateollisuudessa, että antaumuksellisimmat kannattajat taiteilijain joukoissa näkevät kyseessä olevan taistelon oman alansa koko tulevaisuudesta. Onko leivän murentakaan pöydässä vielä huomenna? Hyvistysmaksun suuruus ja kattavuus sen kuulemma ratkaisevat…

–

Hyvitysmaksun perusteena on ihana ajatus. Sen kautta saamme oikeuden lain täysin suojaamina, syömmiemme kyllyydestä kopioida esittävää taidetta omaan, privaattiin käyttöömme erilaisille tallennusvälineille. Tällaisia välineitä ovat tutut c-kasetit musiikin ja vhs-kasetit elävien kuvain tallentamiseen, sekä eräät uudet välineet, kuten cd- ja dvd-levyset.

Käsitys lainlaatijalla on, että me jokainen joka tapauksessa kopioitsemme minkä suinkin kerkiämme ja sitten nautiskelemme taiteesta näiden kopioiden avustuksella. Näin muodostuu, siis lainlaatijan näkemyksen mukaan, oikeus taiteilijain hyväksi kerätä maksua tästä toiminnasta.

On selvää, että tällainen välineen oletettuun käyttöön perustuva maksujen kerääminen osittain kohdentuu epäoikeudenmukaisesti. Vaikka ostaisin c-kasetit vappuserpentiiniksi ja cd-levyt pinnoitusmateriaaliksi, maksan niistä hyvitysmaksua ilman, että todellisuudessa muodostuu yhtään mitään hyvitettävää yhtään kenellekään.

–

Menneessä maailmassa musiikin kysynnän kohdentumista musiikin eri lajeihin, tyylisuuntiin, esittäjiin ja säveltäjiin tasattiin tarjonnan kautta. Silloinen media ei mahdollistanut lähes rajoittamatonta tarjontaa. Oli Yleisradio, joka esitti musiikkia laidasta laitaan ja ihmiset kuuntelivat ja katselivat.

Ensimmäinen eriarvoistava murros oli kaupallisten radiokanavain tulo. Tämän piti monipuolistaa tarjontaa ja tuoda myöskin paikallisuutta paremmin esille, mutta käytännössä olemme saaneet useita kanavia, jotka tajoavat samaa tasapaksua kaupallista kevytlevitettä lähinnä angloamerikkalaisia esittäjiä voimakkaasti suosien.

Uudet mediat, esimerkiksi Spotify, poistavat kaikki rajoitteet tarjonnan ja kulutuksen yksipuolistumiselta. Samaa tietä yksipuolistuu myöskin kysyntä ja lopulta eriarvoistuvat musiikin tuottajat. Periaate on sosiaalisesta mediasta laajemminkin tuttu: mitä kysytympi, sitä tarjotumpi.

Kaupallisten radiokanavain tapa yksipuolistaa tarjontaa ja kulutusta on pyörittää samoja puuduttavia soittolistoja tunnista, vuorokaudesta ja viikosta toiseen. Eräät kanavat mahdollistavat kuulijoiden toivomukset ja koska massat usein toivovat juuri niitä samoja suosikkeja, tarjonta yksipuolistuu entisestänsä.

Spotifyssä kuluttaja valitsee. Hän kuuntelee juuri sitä mitä haluaa. Musiikkia siis ei kuunnella passiivisesti kuten radiosta, vaan aktiivisesti itse valitsemalla ikään kuin kotitöllin paremmassa huoneessa olisi miljoonien älppäreiden arkisto.

On kuitenkin vain pieni raapaisu kaikesta musiikista se, mitä kuluttaja esimerkiksi Spotifyssä osaa kysellä, etsiä ja valita kuunneltavaksensa. Tarjontaa on periaatteessa kuin ruhtinaille, mutta todellisuudessa tarjonta kohdentuu samoihin tyrkkyihin, kuin kaupallisilla radiokanavilla.

Kun kalkuloimme, paljonko on kuulosteltu musiikkia kotimaiselta Markku-Kyllikiltä (nimi muutettu) ja globaaliselta suurtähtöseltä Madonnalta, huomaamme eron revenneen valtaisaksi.

Yleisradioaikaan soitettiin vuodessa yhden kerran Markku-Kyllikkiä ja joitakin kymmeniä kertoja Madonnaa. Kaupallisten radioiden tultua soitettiin Markku-Kyllikkiä edelleen yhden kerran vuodessa, mutta Madonnaa jo tuhansia kertoja. Spotifyssä Markku-Kyllikki ei vielä edes ole, mutta Madonnaa on kuunneltu miljoonia kertoja.

Kaikki tämä yksipuolistuminen vaikuttaa taiteilijain tulonjakoon eriarvoistavasti. Globaalit uuden tarjonnan mediat suosivat valtakulttuurien menestyjiä ja alas painavat vähemmistöjen ja paikallisten kulttuurien edustajia.

Levymyynnistä saadut tulot vähenevät ja elävien esitysten merkitys taiteilijoille kasvaa, mutta sama keskittävä trendi on myöskin livekeikkojen suhteen yhä vahvempi. Markku-Kyllikki heittää keikan ruoka- ja juomapalkalla paikallisessa ravintolassa muutaman kerran vuodessa, mutta Madonna kerää satoja miljoonia euroja yhdellä ainoalla maailmankiertueellansa.

Media väsymättä toitottaa näitä globaaleja menestyjiä saadakseen heidän nimellänsä oman osansa kävijöistä verkkosivustoillensa, joille median keskinäinen kilpailu on siirtymässä. Esimerkiksi Madonnan taannoisesta Suomen visiitistä ei voinut olla kuulematta, vaikka kiinnostusta ei olisi ollutkaan.

Mikä pätee musiikin saralla, pätee myöskin muussa esittävässä taiteessa. Paremmat teoreettiset mahdollisuudet päästä esille ja tulla kuulluksi ovat todellisuudessa usein johtaneet yhä suurempaan marginalisoitumiseen kilpailun ja julkisuuden epätasaisuuden vuoksi.

Kaiken tämän toteutuneen kehityksen tautta on ensiarvoisen merkityksellistä, että tarjontaa tasapainottavalle Yleisradiolle olimme tilaisuudessa järjestää kestävän perusrahoituksen.

Samassa yhteydessä olisi ollut luontevaa linjata uudelleen myöskin hyvitysmaksujen keruun muodot, koska nämä kaksi seikkaa kuuluvat nähdäkseni kiinteästi yhteen. Kyse on lopulta siitä, kuinka suojelemme kotimaisen kulttuurin monimuotoisuutta.

–

Kymmenes kuluvaa kuuta on Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaamana jätetty esitys ratkaisumallista yksityisen kopioitsemisen hyvitysmaksulle.

Näen, että hyvitysmaksu on ongelmallinen, mutta paras löydetty ratkaisu yksityisen kopioitsemisen korvaamiseksi kulttuurin tuottajille.

Jotta tämä ratkaisu kohtelisi hyvitysmaksua sisältävien tallennusvälineiden ostajia lähellekään tasapuolisesti, tulee hyvitysmaksun alaisten välineiden kirjoa laajentaa ja yksittäisiä hyvitysmaksuja pienentää esityksen mukaisesti.

Samassa yhteydessä tulee tarkastella mahdollisuutta kokonaan eriyttää kulttuurin ns. ilmaisen yksityisen kuluttamisen maksun periminen fyysillisten tallenteiden käytöstä ja siirtyä Yleisradion rahoituksen kaltaiseen malliin.

Yleisen hyväksyttävyyden vuoksi olisi syytä etsiä yhäti parempia keinoja kohdentaa kerätty varallisuus selkeämmin nimenomaan kotimaisen kulttuurin hyväksi ja vieläpä erityisryhmiä suosien, esimerkiksi viittomakielisen materiaalin tuotannon tukemiseksi.

–

Kello tikuttaa.

Neljä Ruusua - Juppihippipunkkari.

–

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Avainsanat: hyvitysmaksu, teostomaksu

Unosiltani maukumalla herätettynä etsiydyin kyökkiin mehulasilliselle ja vielä hieman tokkuraisena läikyttelin nektaria pöydälle, vaikkakaan en onnekseni sentään pöytäliinalle. Päivystävä sokerimuurahainen kiiruhti maistamaan nestettä… ja siinä samassa hörppi hän itsensä pinkeäksi ja lähti hoipertelemaan kotionsa.

Jäin kiinnostuneena seurailemaan, mitä tuleman pitää. Ja pitihän sitä. Vain muutaman hetken kuluttua tuli päivystäjän reittiä vastakkaiseen suuntaan joukkueellinen sokerimuurahaisia. Ja kun he tulivat, he todellakin tulivat juosten. Päivystäjän hoipertelu, näin tulkitsen, johtui siitä, että hän edetessänsä hyvin tarkoin merkitsi polkunsa toisten seurata ja rientää mehuhetkelle.

Alapuolelle olen ystävällisesti lisännyt kuvan sokerimuurahaisten ensimmäisestä puoliryhmästä iltanektarilla.

Sokerimuurahaiset nektarilla

Sokerimuurahainen on kevään vieras. Kun saapuvat lämpöiset yöt ja lehtikirvat puiden lehdille, rientävät muurahaiset ulos tätä karjaansa paimentamaan. Eivät ole muurahaiset sisällä mielellänsä, vaan ainoastaan sen aikaa, kun eivät muualta syömistä löydä.

Myöhemmin kesällä on aika muurahaisten lähteä parveilulennolle. Kun etsivät he tietä pesäisestänsä ulos korkeuksiin, saattavat he eksyä sisätiloihin. Tällöin on kaikki syy heitä auttaa vapauteen.

Muurahaisten parveilulento on totuttu uutisoimaan ja myöskin lapsosille selittämään peräti inhoittavana tapahtumana. Mielestäni pitäisi siitä jo vihdoin rakentaa etenkin kaikkein nuorimmille elämys, johon etukäteen valmistaudutaan ja johon myöskin halutaan osallistua lentoon pyrkiviä muurahaisia avittamalla.

–

Hyönteiset eivät kysele kulkulupia. Kevään tullessa ilmaantuvat mauriaiset, eli sokerimuurahaiset, eli pikku vintiöt sisätiloihin. Tätä viehättävää lajia on totuttu pitämään tuholaisena, mitä eivät he suinkaan ole.

Ihmisen ajatusmaailma on kovin territoriaalinen

Kuulumme jollekin alueelle, joku alue on meidän, muut eivät kuulu alueellemme, suojelemme aluettamme muilta. Tämä koskee paitsi suhdettamme toisiin ihmisiin, myöskin suhdettamme luontoon ja eläimiin.

Kun ihmiset muodostavat yhteisöjä mikro- ja makrotasolla, on luontevaa sopia näistä eri tiloista, näistä territorioista, ja sitten kunnioittaa sitä yhdessä sovittua.

Luonnolta otamme vahvemman oikeudella. Luonnon ja eläinten kanssa emme juridillisesti voi sopia, emme ole tilaisuudessa eläinten kantaa asioihin tiedustella, emmekä etenkään saada tiedusteluumme vastauksia.

Valtaamme tilan myöskin mauriaisilta, emmekä yleensä suvaitse heitä sisätiloissamme. Nämä sisukkaat vipeltäjät osaavat sopeutua ja tulevat he toimeen myöskin rakennetussa ympäristössä. Saattavat he etsiytyä pesäisensä päälle taikka läheisyyteen rakennettuun asuintaloon.

Tila voisi olla yhteinen ja raja-alue laajempi

Itse näen, että mitä yhteisempi luonnon kanssa on alueemme ja mitä hämärämmät ovat rajat, sitä suurempi moraalinen oikeus meillä on “omaa” aluettamme hallita yhteiseksi hyväksi.

Asuntojen suunnittelussa olisi mielestäni otettava huomioon myöskin hyönteiset. Tulisi akkunat valmistaa siten, että mauriaisten lennolle lähtö kesäaikaan sujuisi jouhevasti. Tämä tarkoittaa akkunamallia, jonka olisin tilaisuudessa helposti aukaista yläosastansa siten, että nuo lasiin törmätessänsä lähes aina nimenomaan ylös yrittävät pienet ahertajat sieltä löytäisivät väylän ulkoilmaan.

Tällainen akkuna olisi hyödyllinen myöskin muita pistiäisiä ja piskuisia vipeltäjiä asunnosta ulos ohjattaessa. Kuinka usein esimerkiksi kärpäset lasia vasten turhaan pörräävätkään ulos yrittäessänsä? Eivät halua olla sisätiloissa, mutta eivät omin avuinensa uloskaan pääse. On varmasti suunniteltavissa akkunamalli, joka helpoittaa pienten ystävien pääsyä ulos, mutta jättää sisälle tulon hankalahkoksi.

On tilaa uusille innovaatioille

Mahdollisuudet kehittää uusia rakennusteknillisiä ratkaisuja ovat rajattomat. Pelkästään akkunoiden suhteen on useitakin eri käyttökohteita, joten akkunan kehikko voisi mahdollistaa modulaarisen rakenteen, jotta erilaisia ruutuja voisi asettaa kehikkoon aina tarpeen mukaan. Hyönteisten omatoimista ulos kulkemista helpottavien ratkaisujen lisäksi voin mainita vaikkapa lintujen ruokintaan liittyvät.

Arvelen, että pienessäkin suomalaisessa kaupungissa on satoja taikka tuhansia ihmisiä, jotka kovasti hyvillänsä pienimuotoisesti ruokkisivat lintuja talvisin, jos se helposti ja hygienisesti olisi mahdollista.

Tällaiseen tarkoitukseen olisi kehitettävissä akkunaruutu, jonka avulla asunnon sisäpuolelta olisi mahdollista lisätä ravintoa lintujen syödä ruudun takaa. Samalla tarjoutuisi tilaisuus seurata lintujen elämää aivan läheltä. Kesäksi samalle paikalle kehikkoon voisikin sitten asetella ruudun, johon on rakennettu asunto pikkulinnulle, se on normaali pesäkolo, taikka esimerkiksi suoja pääskysen pesälle.

Luonnollisestikaan ei tällaisten uusien rakennekomponenttien käyttö olisi villiä, vaan perustuisi se regulaatioon, jota tältä osin tulisi uudistaa. Itse näen käyttökohteina erityisesti päiväkodit, koulut ja vanhusten asujaimistot.

Ajat ja aatokset muuttuvat

On yhäti enemmän ihmisiä, jotka haluavat luonnon lähellensä.

Kun itsekin ikäännyn, saattaa käydä niinkin, etten enää kykene retkilleni ulos luontoon. Tällöin riemastuisin tavattomasti, mikäli olisin tilaisuudessa talvisin ruokkia lintuja suoraan asumukseni akkunan kautta. Ilahtuisin myöskin, jos pääsisin seuraamaan sokurimuurahaisten lähtöä parveilulennollensa. Syksyn viimeiselle ampiaiselle haluan jatkossakin tarjota vedessä kostutetun sokuripalan, jotta saa hän sen yhden aurinkoisen päivän lisää.

Olen täysin vakuuttunut, että ihmisiä ja eläimiä ilahduttavia rakennusteknillisiä innovaatioita on kehitettävissä, tuotteistettavissa ja markkinoille saatettavissa täysin kannattavasti.

Koen, että on jo hieman kiirus tällaisia innovaatioita ryhtyä kehittelemään.

–

Ihmetellessäni ilmaantui muurahaisia yhä lisää. Heitä oli niin viljalti, että loiskautin toisenkin annoksen pöydälle ja vetäydyin nukkumaan.

Aamusella riensin kyökkiin katsomaan, josko ovat muurahaiset yhä lipittämässä. Eivät olleet, vaan olivat he imeskelleet mehun ja menneet kotionsa.

Katsoin mehutölkin kyljestä mitä oli tämä nektari, joka niin kovasti sokerimuurahaisia kiinnosti. Tätä merkkiä aion ostaa myöskin jatkossa, miellyttihän maku meitä kaikkia.

–

Ehkäpä mietiskelette myöskin sokurimuurahaisia tämän stygen sanasia hartaina kuulostellessanne: Rush - Territories.

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Avainsanat: mauriainen, sokerimuurahainen

Kaukana Aasian toisella reunalla kasvaa punertava mörökölli. Vuonna 1949 perustettu Kiinan kansantasavalta on vuosikymmeniä sitten tapahtuneiden dramaatillisten murrosten ja hieman tuoreempien uudistusten jälkeen paisumassa maailman suurimmaksi taloudeksi.

Lännessä on tapana arvuutella, josko tämä valtava maa kääntyy demokratiaksi, vaiko on se jatkava Kiinan kommunistisen puolueen tiukassa hallinnassa. Historian katsannossa peräti poikkeuksellisen sukkela kasvuryöpsähdys kiihoittaa itsensä jonkinlaisiksi taloustieteilijöiksi asemoivia ajattelijoita. Pyritään saamaan selkoa, onko meillä kenties jotakin opittavaa ystäviltämme kiinalaisilta.

Björn Wahlroos esittää kiintoisan näkemyksen maailmasta teoksessansa Markkinat ja demokratia. Loppu enemmistön tyrannialle. Otsakkeesta olisi pääteltävissä jonkinlaista kansanvallan vieroksuntaa, mitä itse teos kuitenkaan ei ilmennä. On selkeästi havaittavissa yritystä ymmärtää Kiinan ja muiden kehittyvien maiden kasvu, sekä suhteuttaa se omaan tapaamme elää ja olla.

Talousihmisenä Wahlroos painottaa taloudellista menestystä. Sama painotus näkyy hänen omassa henkilöhistoriassansa. Hän näyttää kaiken aikaa kyselevän, mistä kaikesta voisimme luopua, jotta talous kasvaisi. Talous ei ole hänelle ensi sijassa väline hyvinvointiin, vaan on se kapitalistisen markkinatalouden muodossa hänelle keskeinen osa hyvinvoinnin määritelmää.

Ponteva teema tuoreessa teoksessa on kansanvaltaisen ja autoritaarisen yhteiskuntamallin painottamisen suhde. Kuinka paljon pitäisi olla kumpaistakin? Wahlroos ei teemaa mitenkään väännä rautaisesta langasta, eikä anna tarkkaa suositusta, mutta asia tulee selväksi: meidän tulisi luopua osasta kansanvaltaisuuttamme, jotta talous voisi kasvaa suurin harppauksin.

Timo Harakka ansiokkaasti tuo kirja-arviossansa otsakkeella Wahlroosin valikoiva historia pohdittavaksemme eräitä selkeitä puutteita Wahlroosin näkemyksissä. Maali on houkuttava, vaikuttavathan Wahlroosin kannat eräiltä osin tietoisesta näkökulmavalinnasta seuraavilta.

Wahlroosin asemaa suomalaisen oikeiston ideologisena oppi-isänä käsittelee tällä päivämäärällä Unto Hämäläinen Helsingin Sanomissa otsakkeella Suomen vahvin Nalle. Hämäläinen on kirjoituksessansa huomioinut Harakan kirjoituksen eurooppaministeri Alexander Stubbille aiheuttaman lähes hysteerisen purkauksen, joka nähdäkseni kuvastaa käsiteltävän asian suurta herkkyyttä.

Harakka, tai kukaan muukaan arvioitsija tähän saakka, ei kuitenkaan ole onnistunut pureutumaan niihin, myös Wahlroosin ajattelun keskiöstä puuttuviin elementteihin, jotka perimmäisinä ovat näiden nykyisten mullistusten takana. Piiloittelevat ne kuin näkymättömyysviittaan kietaistuina.

Talouden globalisaatio on epäsymmetrinen

Länsimaiden ongelmat eivät johdu hierarkian puutteesta ja liian vähäisestä markkinatalouden roolista, vaan talouden epäsymmetrisestä globaalista laajentamisesta. Keskeinen osa epäsymmetriaa on innovoinnin ja tuotannon erottaminen toisistansa yhteiskuntain tasolla. Jos asialle halutaan etsiä soveltuvainen vertaus, käyttäkäämme vaikkapa rusinain poimimista kahdesta pullasta, kehittyneestä ja kehittyvästä.

Kehittyneiden yhteiskuntain tuotannon mallit on viety kehittyviin maihin irroitettuina periaatteista ja käytännöistä, jotka moderneissa, kansanvaltaisissa maissa ovat taanneet sopusuhtaisen kehityksen. Tuotanto kehittyvissä maissa on valuuttamääräisesti edullista, koska sieltä puuttuu paljon inhimillisen työelämän perusasioita.

Tämä epäsymmetria mahdollistaa pidäkkeettömän saalistuksen, jossa on kolonialistisia piirteitä. Esimerkiksi Kiinassa on jopa tapettu ihmisiä, jotka ovat vastustaneet länsimaisen metsäyhtiön harrastamaa laajojen maa-alueiden haltuunottoa ja tuhoamista. Samoin on tunnettujen kännykkävalmistajien alihankkijoilla ollut itsemurhina ilmenneitä ongelmia tuotantolaitoksissa, joissa tekniikka on kehittynyttä, mutta työolosuhteet täysin kehittymättömät.

Kehittyviin, epädemokraattisiin valtakuntiin on viety demokratioiden tuotantotalouden keskeiset toiminnalliset elementit, mutta ei niiden ihmisarvoja, ammattiyhdistysliikettä, eikä yksilön oikeuksia. Toisin sanoen ei ole viety tuotantotalouden keskeisiä kehittymisen edellytyksiä. Viedään vain valmis malli ja kohdemaa pusertaa yhteiskuntansa tälle mallille sopivaksi, maksoi mitä maksoi.

Länsimaisille yrityksille tämä sopii mainiosti. Esimerkiksi Kiinan kanssa ne ovat sopineet mitkä osat kehittyneestä tuotannosta minimissä tarvitaan ja ne ovat Kiinassa toteutetut.

Innovointia aliarvostetaan ja tuotantoa yliarvostetaan

Kapitalismuksen ja markkinaperustaisen talousmallin nousu liittyvät erottamattomasti innovaatioihin.

Uusi globaali työnjako kuitenkin heikentää innovoivan valtion saamia hyötyjä, mutta nostaa innovoivan yrityksen ja keksintöihin perustuvia hyödykkeitä tuottavien valtioiden voitto-osuuksia. Kehityspyrähdykset mahdollistava länsimainen kansanvaltainen yhteiskunta käytännössä pyritään eristämään luovuutensa tuomista ihanuuksista samalla kun keskusjohtoiset ja autoritääriset, jopa diktatoriset valtiot keräävät yhäti kasvavan osuuden kokonaishyödystä.

Työnjako toimii niin, että demokratiat innovoivat ja hierarkiat hyödyntävät demokratioiden aineellisia ja aineettomia tuotoksia sekä laillisesti, että laittomasti. Demokratiat tuottavat talouden lisäksi myös sosiaaliset ja yhteiskunnalliset innovaatiot.

Tuotanto-osaamisen siirtyessä kehittyviin maihin, on siitä vain matala askelma myöskin keksintö- ja suunnitteluosaamisen siirtymiselle. Muistakaamme omaa metsäteollisuuttamme, joka alkoi kehittyä ulkomaisten sijoittajain perustettua tuotantolaitoksia maahamme. Ennen pitkää oli täällä myöskin alan johtavaa tuotekehittelyä.

Innovoinnin siirtymistä uusiin maihin tukee myöskin sikäläisten kuluttajain pääsy osalliseksi uusimmista hyödykkeistä. Kun miljoonilla kiinalaisilla on kokemukseen perustuva käsitys esimerkiksi uusimmista kännyköistä, jo piankin siellä joku keksii yhäti parempia tapoja tehdä asioita.

Demokratian puuttuminen rajoittaa innovoinnin kasvua Kiinassa, mutta jo pelkkä valtaisa massa tuo muassaan useita onnekkaita sattumia. Jäljittelystä ja kopioitsemisesta tullaan siirtymään oman uuden kehittämiseen.

Onko hierarkisuus oikeasti menestystekijä?

Wahlroosin näkemys hierarkioiden menestymisestä on perusteeton. On joitakin menestyneitä hierarkisia valtioita, mutta ne eivät menesty tämän ominaispiirteensä vuoksi, vaan siitä huolimatta. Niiden menestyskonsepti on luoda demokratioiden vapautetulle talouselämälle avoimen saalistuksen ihmemaa.

Jos kaikki valtiot olisivat hierarkioita, globaali talous pysähtyisi. Ne, joita Wahlroos kutsuu menestyjiksi, eivät menestyisi omillansa. Mikäli hierarkisuus olisi avain menestykseen, menestyjiä olisi erityisesti Afrikassa. Kiinan vieressä on tällaisen talousmallin laboratorio, Pohjois-Korea. Tuo surullinen talouskokeilu osoittaa kuinka huonosti äärimmäisen hierarkinen talous pärjää omillansa.

Ei Kiinakaan menesty sen takia, että sen hallinto on hierarkinen ja demokratialle vieras. Kiina menestyy nyt, koska on se valtavan potentiaalin maa, joka ei aiemmin ole menestynyt. Ja koska on se ryhtynyt pelaamaan globaalien jättiyritysten ehdoilla. Voimakas hierarkia on merkinnyt matalaa tulotasoa, edullista kustannusrakennetta ja alistettua väestöä. Länsimaisille yrityksille tämä kaikki kelpaa.

Menestyneet hierarkiat eivät ole tarvinneet omaa demokratiaa, koska ne ovat menestyneet toisten kustannuksella. Ne ovat hyödyntäneet muualla kehitettyjä innovaatioita ja yrityksiä. Esimerkiksi Kiinan menestys on edellyttänyt demokraattista yhteiskuntamallia lännessä.

Muistutan kohteliaimmin, että Kiinalla on vielä yksi suuri harppaus, suuri kasvupyrähdys edessänsä. Se toteutuu, mikäli Kiina kykenee demokratisoitumaan rauhanomaisella tavalla.

Demokratia ei ole enemmistön tyranniaa

On vakava käsitesekaannus väittää demokratiaa enemmistön tyranniaksi. Tällainen ei määritelmällisesti edes ole mahdollinen. Tyranni on aina joko yksi henkilö, taikka joka tapauksessa vähemmistö, eikä tyranni käytä demokratian keinostoa.

Wahlroos haluaa demonisoida demokratiaa kyetäksensä esittämään muut mallit hieman mieluisampina. Hän myöskin oikoo mutkia. Kaipaillessansa hierarkisempaa päätöksentekomallia tekemään niitä ainoita oikeita päätöksiä, hän luonnollisestikin tarkoittaa oikeilla päätöksillä niitä, joita hän itse haluaa toteutettaviksi.

Voi kuulostaa yllättävältä, mutta kansanvaltaisen, demokraattisen poliitillisen mallin tarve nousee juuri sitä oikeata koskevasta laajasta erimielisyydestä. Ei ole mitään yhtä ainoata oikeaa. Ei tämä mene kuin romantillisissa kotimaisissa elokuvissa.

Taloustutkimuksen ihminen on rationaalinen nero

Markkinat ovat Wahlroosille onnela, jossa jokainen valitsee vapaasti mitä itse haluaa. Kyllä, jos on riittävästi rahaa. Olisi lähempänä oikeata väittää jokaisen valitsevat mitä pystyy haluamiensa joukosta.

Muiden valintoihin ei muka yksilön valinnoilla ole merkitystä ja vähemmistöt huomioidaan? Tarjonta  markkinoilla kuitenkin muodostuu enemmistön tahdon mukaiseksi periaatteella euro ja ääni. Ostovoimaltansa heikko yksilö vaikuttaa markkinoilla vain rahapussukkansa painon verran.

Hieman vanhemmalle taloustieteelle, myös Wahlroosille, kuluttaja edelleen on se rationaalinen olento, suoranainen nero, joka markkinoilla, vain maailmaa yksinkertaistavien taloustieteen lakien alaisena - ceteris paribus - tekee järkeviä valintoja. Vivahteita on tullut toki lisää, mutta ne saavat kannatusta verrattain hitaasti.

Taloustutkimuksen ihminen pääsääntöisesti on subjekti. Hän toimii ja tekee päätöksiä.

Hehkulamput eivät edusta järkeä

Vastoin Wahlroosin ajattelun perustaa, markkinat eivät automaatillisesti ohjaa järkeviin valintoihin. Päin vastoin, niiden tavoite on saattaa kuluttajaparka toimimaan vastoin omaa etuansa, ja myöskin yhteiskunnan kokonaisetu unhoittamaan. Markkinat eivät tuota kuluttajalle tuntemusta, jonka mukaan hänellä on jo kaikkea, eikä enempää tarvitse ostaa. Markkinat nimenomaan pyrkivät tuottamaan kuluttajaparalle tuntemuksen, että tämän on kulutettava kaiken aikaa enämpi riippumatta todellisesta tarpeesta.

Kuluttajan etu ei ohjaa kehitystä. Markkinat esimerkiksi eivät ole tuottaneet kestävää hehkulamppua. Myöskään emme voi kehua hehkulamppuja tehokkaiksi energian käytöltänsä. Kuluttajat eivät ole olleet järkevät, kun ovat sallineet entisen menon jatkua sata vuotta.

Hehkulamppujen tuottajain tavoitteena on ollut turvata tasainen ja helposti budjetoitava kassavirta mahdollisimman halvalla. Siksi on tehty nopeasti poksahtelevia suuritehoisia hehkulamppuja, eikä satavuotisia, mikä olisi teknillisesti mahdollista.

Kun markkinoilla sama budjetointiajattelu pätee kaikkeen, myöskin vaikkapa terveydenhoitoon, on kysyttävä miksi markkinaehtoisuutta haluttaisiin lisätä? Pitkällä tähtäimellä markkinoiden ohjaama terveydenhoito merkitsisi pitkää potilasuraa yksityisessä hoitolaitoksessa, jossa potilaalle tuotetaan juuri niin paljon tarpeellisia ja tarpeettomia palveluja, jotka hänellä on varaa maksaa.

Poliitillisen tutkimuksen ihminen on keskivertoinen ääliö

Markkinoiden kehityksen ja innovoinnin esiin pullahtamisen yhteys myöskin demokratiaan on selvä, kuten Wahlroos paikka paikoin oivaltaa. Toimivassa markkinataloudessa, samoin kuin toimivassa demokratiassa on perustana vapaa yksilö - kuluttajaäänestäjä.

Ihminen aamuostoksilla torin kalatiskillä ja kuntavaalin äänestyskopissa on sama. Kuitenkin nähdään ihminen poliitillisessa tutkimuksessa pikemminkin keskivertoisena ääliönä, eikä taloustutkimuksen tapaan rationaalisena nerona.

Totuus löytynee jostakin puolivälistä, mutta tämä ero, vaikkakin on se pienenemässä, selkeästi vaikuttaa myöskin siihen, kumpaako itse kukin painottaa myöskin ratkaisujen etsimisessä.

Wahlroos näkee talouden ja markkinat perinteiseen tapaan rationaalisina, minkä tautta on hänen luontevaa etsiä sieltä myöskin ratkaisuja moninaisiin pulmiin.

Politiikan tutkimuksessa äänestäjä edelleenkin liian usein on alamainen, objekti. Häneen vaikutetaan, häntä manipuloitsetaan ja ohjaillaan. Hän on vaalikarjaa. Talouden kuva ihmisestä on valoisampi, muttei sekään tosi, vaan kovasti yksipuolinen.

Taloutta, vaiko politiikkaa?

Ei ole mitään ratkaisevaa eroa ihmisellä kuluttajana ja äänestäjänä.

Demokratia ja markkinat toimivat juuri niin hyvin taikka huonosti, kuin ihmiset haluavat ja mihin he pystyvät. Demokratia kuitenkin sentään tuottaa edustajat, joiden tehtävänä on tinkimättömästi valvoa äänestäjien etuja - myös kuluttajina.

Hehkulamppujenkin ongelma lopulta ratkaistiin poliitillista tietä, ei markkinaehtoisesti. Ratkaisu oli hyödyksi sekä äänestäjälle, että kuluttajalle.

Päätöksenteko perimmältänsä ei edes ole menetelmäkysymys, etenkään laajemmissa kokonaisuuksissa. Ratkaisun etsiminen ja toteuttaminen esimerkiksi Euroopan nyt käsillä oleviin pulmiin olisi millä tahansa päätöksenteon mallilla aivan yhtä vaikeata.

Markkinat kasan päällä jo nyt

Emme voi Wahlroosin tapaan kysellä vain, kuinka paljon pitäisi olla demokratiaa, hierarkiaa ja markkinoita. Pitää kysyä kuinka saisimme demokratian ja hierarkian pois markkinoiden alta?

Markkinoilla, tarkemmin todeten suurpääomalla olisi niskalenkkiote mistä tahansa poliitillisesta toimijasta ja mistä tahansa poliitillisen johtamisen mallista. Poliitillisen päätöksenteon keinostolla on mittakaavaero suhteessa markkinoihin, ja tämä ero kasvaa kaiken aikaa.

Missään hiemankaan monimutkaisessa tapauksessa ei edes vallitse asiantuntijain kesken yksimielisyyttä parhaista ratkaisuista. Hierarkia toki tehokkaasti laittaisi täytäntöön mahdollisesti syntyvät päätökset - myös huonot.

Demokratian tarkoitus on läpinäkyvästi seuloa esille parhaat poliitilliset toimijat ja ratkaisut. Enemmistö rulettaa demokratiassa, mutta myöskin aidosti toimivilla markkinoilla. Raha on eriarvoistava tekijä kumpaisessakin, mutta markkinoilla enemmän, koska raha on niiden perusta.

Nero ja ääliö yhteismitallisiksi

Periaatteessa markkinoilla jokainen ostopäätös vaikuttaa samaan tapaan kuin jokainen ääni poliitillisesti. Yksittäisen päätöksen paino on pieni, mutta yhdessä ne pienet päätökset tekevät muutoksen. Siksi jokainen osto- taikka äänestyspäätös on merkittävä.

On toki otettava huomioon myöskin uudet keinot vaikuttaa lumekysyntään, se on siihen kysyntään, josta usein vain osa on todellista, ja jota luodaan esimerkiksi tuotteita sosiaalisessa mediassa peukuttamalla ja markkinahypen muodostamiseen osallistumalla.

Tämän lumekysynnän painon arvioitseminen kokonaiskysynnästä ja erotteleminen reaalisesta kysynnästä on vaikeata, eikä taloustieteellä siihen vielä ole selkeätä formulaa.

Samaa luonnetta on poliitillisella lumekannatuksella, sillä, joka ilmenee internetissä, taikka netissä, kuten nuoret sanovat. Internetissä on verrattain helppo nostattaa voimakkaalta ja laajalta vaikuttavaa kannatusta taikka vastustusta, joka kuitenkaan ei vaalipäivänä - poliitillisen toiminnan markkinapäivänä - realisoidu.

Talouden ja politiikan tieteenhaarojen kovasti kahdeksi jakama kuluttajaäänestäjä tulisi pyrkiä saattamaan kokonaiseksi. Tässä suhteessa Wahlroosin - tämän entisen punertavan mörököllin - pyrkimys katsoa maailmaa molemmilta puolilta on erittäin kannatettava, vaikka katsookin hän enämpi oikealla silmällänsä.

–

Markkinoiden ja demokratian havaintojen ja päätelmien pohjalta en rientäisi demokratiaa vähentämään, taikka markkinoita ja hierarkisuutta voimistamaan. Sen sijaan virtaviivaistaisin demokratiaa. Ketjussa Euroopan Unionin huipulta suomalaisen kunnan virastoon on liikaa toimijoita, liikaa hierarkian portaita.

Talouden globalisaation symmetrian puutteiden korjaaminen maailmassa on laaja kysymys, johon en tämän kirjoituksen puitteissa ole tilaisuudessa ryhtyä.

–

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Avainsanat: innovaatio, kapitalismus, mörökölli

Kiinalainen Sun Tzu raapusteli talteen näkemyksiänsä sodankäynnistä jo ennen ajanlaskumme alkua. Kun aikaa sittemmin ryhdyttiin laskemaan, arvioitiin Sun Tzun eläneen joskus 476 - 221 eaa välisenä aikana. Hänen kuuluisa bambukirjansa Sodankäynnin taito on paperipainoksena tullut hyväksytyksi länsimaissa jopa talouselämän ohjekirjasena.

–

Nokia on pinteessä

Kahden miljoonan Lumian myynti ei täytä odotuksia, kun samaan aikaan asemia menetetään kukkaroystävällisemmissä malleissa.

On varsin suoraan todettava pulmain keskittyvän nimenomaan markkinointiin. Lumia on kelpoinen tuote. Etenkin mallit Lumia 800 ja Lumia 900 ovat saaneet voittopuolisesti myönteisiä kommentteja.

Nyt ei hierrä tuote. On kasaantunut kommelluksia, jotka valitettavasti kertovat alentuneesta kyvystä toimittaa tuotteita markkinoille suunnitellulla tavalla. On Nokia nimittäin jälleen aivan tuoreeltansa tullut liitetyksi mitä moninaisimpiin ongelmiin yrittäessänsä saada otetta Yhdysvaltain markkinoista.

En ole tietoliikenteen asiantuntija, mutta laitteessa, jolla on tarkoitus pitää yhteyttä maailmaan ja ihmisiin, yhteyden katkeaminen kuulostaa, jos ei suorastaan fataalilta, niin vähintäänkin serioussilta pulmalta. Havaitusta viasta ja pikaisesta korjauksesta lennättää Helsingin Sanomat.

Myöskin kaupankäynnin aloittaminen päivänä, jolloin kaupat ovat kiinni, särähtää jopa vailla myyntikokemusta olevan korvaan jollakin tapaa erikoiselta. Edelleen Sanomat Helsingistä.

Monessa kaupassa Ameriikoissa on Lumia kuulemma myyty loppuun. Ei valtaisan kysynnän tautta, vaan siksi, että kauppaan keskellä metropolia oli varattu kappalemääräisesti peräti vaatimaton määrä laitetta.

Tuote on kelpoinen, mutta ei mene kaupaksi

Mikä voi olla syynä, kun hienosti muotoiltu nykyaikainen intelligentti telefooni ei mene kaupaksi toivotulla tavalla? Vastausta on haeskeltava useammalta suunnalta, koska syitä on useita.

Näen, että tuotetta yritetään kaupustella väärällä mantereella, väärälle kohderyhmälle ja väärällä keinostolla. Manner ja kohderyhmä ovat haasteellisimmat mahdolliset ja keinosto varovaisesti todeten optimistinen.

Se, että Lumiaa nyt työnnetään amerikkalaisten taskuihin lähes ilmaiseksi, toki auttaa kasvattamaan kappalemääräistä myyntiä, mutta tunnetusti on ilmaiseksi myymisessä myöskin haittapuolia erityisesti ansaintalogiikan näkökulmasta.

Nokia ei ole peljästynyt haasteita

Olemme tilaisuudessa perustellusti kritisoida Nokian johtoa monestakin seikasta, mutta emme rohkeuden puutoksesta. Onko kyseessä jopa uhmapäisyys, jääköön kunkin oman arvioinnin varaan.

Nokian ilmoituksen mukaan menestyminen Amerikan Yhdysvalloissa on sen tavoitteissa aivan ykkösenä. Kun lisäämme tähän, että kuluttajasegmentti, johon Nokia ilmoittaa tähtäävänsä, ovat nuoret edelläkävijät, voimme todeta vaikeuskerrointa lisätyn tavalla, joka tekee suorituksesta tarpeettoman vaikean.

Summamme todellakin summarum, Nokia on valinnut painopisteeksensä kovimman mahdollisen toimintaympäristön ja siellä edelleen ne kaikkein hankalimmin käännytettävät apple- ja androidfanit, joilla jo on kiveen hakattu näkemys eri kännykkämerkeistä ja näistä niin kovin muodikkaista ekosysteemeistä.

Muutos markkinointiin

On yrittetty luoda hypeä. On korostettu sosiaalisen median ominaisuuksia, mutta ei ole suurelle yleisölle edes selitetty, mitä ihmettä ihmiset somesta muka hyötyisivät.

Ei ole markkinoitu niitä perusasioita, joihin nimenomaisesti kehoitin painottamaan viestinnän. Se on puhelun soittaminen ja puheluun vastaaminen, sekä tekstillisten viestien lähettäminen ja vastaanottaminen. Itse olin nysin saatuani tohkeissani juuri näiden perusasiain helppouden tautta.

Kehoitan ottamaan käyttöön aiemmissa kirjoituksissani suosittelemani markkinointikeinot. Nokian perinteinen keinosto ei nyt toimi, koska Nokian edelläkävijyys on mennyttä erityisesti Yhdysvalloissa.

Tarvitaan ohjeistavaa mainontaa brändimainonnan sijaan. Tarvitaan markkinointia ostoskanavilla, joilla kuluttaja voidaan ajan kanssa vakuuttaa Lumian toimivuudesta. Edelleen neuvon ystävällisesti kohdentamaan markkinointiponnisteluja hieman vanhempiin ikäluokkiin, joille Lumian käyttöliittymän laatat nähdäkseni soveltuisivat erinomaisesti.

Kyse on nyt siitä, että ne, jotka Lumiasta saattaisivat pitää, eivät sitä tunne. Ilotulitukset, poptähtien ympärille keskittyvät juhlat ja brändimainonta eivät ole hyödyksi.

Paukahtelevat henksulit

Voisin toki hetken aikaa paukautella henksuleitani ja koota tähän kaiken strategillista toimintaa koskevan ystävällisen ohjeistukseni, jonka eri kirjoituksissani olen Nokialle tarjonnut.

Voisin kertailla esimerkiksi neuvoni jättää vähemmälle pään seinään hakkaaminen Amerikoissa, ohjeeni voimistaa läsnäoloa kehittyvillä markkinoilla ja kehoitukseni keskittyä pitämään saavutetut asemat uusien valloitusten asemesta. Vaatimattomana persoonana luonnollisestikin jätän henksulini rauhaan…

Jää nähtäväksi, oliko Nokian rynnistys Amerikan Yhdysvaltoihin hölmön tölväys, vaiko saavutetaan sillä pysyväinen sillanpää. On joka tapauksessa kiistatonta, ettei operaatio ole vielä tuottanut vuotettua menestystä. Muutos on välttämätön. Katson, että menettelemällä ystävällisen ohjeistukseni mukaisesti, on vielä mahdollista onnistua.

Tämän mittaluokan strategillista tointa, joka Ameriikan valloittaminen on, ei ole mahdollista vain jättää kesken, saatikka perua. Jaan toimitusjohtaja Elopin kannan, jonka mukaan nyt on vain jatkettava, kunnes menestystä tulee. Kuten joku joskus sanoi, arvat ovat heitetyt.

–

Sun Tzun varoitus

En periaatteessa hyväksy sodankäynnin oppien - Sun Tzun, Clausewitzin, omieni, taikka muidenkaan - yleistettävyyttä yritystalouden piirissä.

Nokian toiminta kuitenkin kovin eläväisesti tuo mieleheni Sun Tzun opettavaisen kertomuksen korskeasta komentajasta, joka jätti omat tukialueensa ahnehtiaksensa voittoa vihollisestansa hyökkäämällä kauas tämän maahan kaikella voimallansa. Kun oli hän jättänyt oman valtakuntansa suojattomaksi, riensi vihulainen sinne. Ahnas komentaja joutui kiiruusti palaamaan menettäen jo saavuttamansa voiton ulkomailla ja jääden tappiolle myöskin kotonansa.

–

Kun olin nuori, aloin ikääntyä. Ikäännyttyäni en enää ollut nuori, mutta ikääntyminen jatkui. Aika kuluu ja vuodet vierähtelevät. Asiasta musisoi suurin piirtein Nokian kännykkäliiketoiminnan ikäinen laulu- ja soitinyhtye Helloween sävellyksellänsä March of Time.

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Avainsanat: Lumia, Nokia

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö on tällä päivämäärällä avannut Saamelaiskäräjät Inarissa Suomen Lapissa. Uutisen sähköttää Tasavallan Presidentti kotisivullansa ja Saamelaiskäräjät omallansa. Niinistön puhe kokonaisuudessansa löytyy kumpaiseltakin sivustolta.

Osallistuminen Saamelaiskäräjille on kiitosta ansaitseva teko ja presidentti-institutiolle soveltuvainen, maan yhtenäisyyttä lujittava perinne.

Tasavallan Presidentin puhe oli tasapainoinen. Asioita käsiteltiin kantilta jos toiseltakin, mutta luonnollisesta syystä enämpi eteläisestä katsannosta.

On näkökulmakysymys, ovatko esille otetut arktilliset talouden hankkeet loistavia mahdollisuuksia, vaiko pienen kulttuurin olemassaoloa uhkaavia peikkoja. Selvää kuitenkin on, ettei mikään uusista arktisen alueen suurhankkeista perustu saamelaisten elinkeinoihin, vaan ovat ne jotakin aivan muuta, kuten vuori- ja öljyteollisuutta.

Itse olisin puheessa toivonut kosketeltavan myöskin kuntauudistusta, vaikka ei se presidentin toimenkuvaan ja vallan piiriin kuulukaan. Erityisesti aie yhdistää Utsjoen ja Inarin kunnat liudentaisi saamelaisuutta alueella, koska Utsjoen vahva saamelaisuus haipuisi Inarin heikompaan saamelaisuuden asteeseen. Olen tätä seikkaa käsitellyt aiemmissa kirjoituksissani.

Tuoreeltansa on hämmästelty Niinistön puheen ulkopuolella esittämää kantaa, ettei Suomessa ole tilanne täydelleen sama kuin on monessa muussa maassa, joita ILO:n alkuperäiskansoja koskeva yleissopimus koskettaa. Kysymyksen alle on myöskin asetettu lausunto, jonka mukaan toisten oikeuksien toteen saattaminen ei voi viedä muiden oikeuksia. Näistä lennättää Sanomat Helsingistä.

Tasavallan Presidentti on oikeassa. Emme täysin voi rinnastaa Lappia ja saamelaisia vaikkapa Australian ja Kanadan oloihin. On kuitenkin todettava, että myöskin merkittäviä yhtäläisyyksiä löytyy nimenomaan maanomistusoloihin liittyvien tulkintojen tuomisessa alueelle. Alkuperäiskansojen asuttamia alueita nimittäin on näissä kaikissa otettu muiden haltuun ja omistukseen suurin piirtein samoin keinoin ja perusteluin.

Itse en kaikkein merkittävimpänä näe maanomistuskysymystä sinällänsä, vaan keskeisempi on kysymys maankäytöstä. Kuinka turvataan perinteiset ja uudemmat saamelaiselinkeinot? Kuinka kulttuuri laajemminkin?

Kun etenemme konkretiaan, tulee väistämättä eteen tarve jotenkin joitakin oikeuksia rajoittaa. Kuinka esimerkiksi turvaamme saamelaisten kalastuselinkeinon, jos kaikki saavat kalastaa lohta Tenolla? Entä kuinka turvaamme porotalouden ja hillasaaliit paikallisille, jos jokamies voi esteettä vaeltaa tunturissa? Ei hillasoilla ja jäkäliköissä tänä päivänä ole tungosta, mutta entäpä jo vuosikymmenenkin perästä, etenkin mikäli haaveet vilkastuvasta pohjoisesta ulottuvuudesta toteutuvat.

Eivät vastakkain ole aina saamelaisten ja muiden oikeudet, vaan monessa asiassa lähinnä paikallisten ja muiden. Kalastus erityisesti on elinkeino, jossa alkuperäiskansan oikeuksia voidaan tehokkaasti vaalia suosimalla kaikkia paikallisia asukkaita saamelaisuuteen katsomatta. Jos esimerkiksi Tenolla saisivat siimaa uittaa vain, taikka lähinnä vain paikalliset, tulisi tämä saamelaisten elinkeino pääosin turvatuksi. Sama koskee marjastusta ja eräin poikkeuksin myöskin porotaloutta.

Jaan näkemyksen, jonka mukaan meidän on syytä pyrkiä ensin keskuudessamme pääsemään sopuun asiassa. On tunnettua, että ulkopuolisten ohjaamana syntyy kovin herkästi turhaa vastakkainasettelua.

Ymmärrän Saamelaiskäräjien kannan saamelaisuuden määrittelystä. Ei voi olla asia siten, että saamelaiseksi voitaisiin vain ilmoittautua ikään kuin fiilispohjalta. Saamelaiskäräjillä äänioikeutetut ovat pääosin niitä, jotka olivat ja halusivat olla aidosti saamelaisia myöskin niinä kovina aikoina, jolloin valtaväestö suhtautui saamelaisiin ja saamelaisuuteen torjuvasti.

Toivon Tasavallan Presidentiltä aktiivista, maltillista ja sovittelevaa, mutta myöskin innovatiivista roolia alkuperäiskansan asiassa. Muussa tapauksessa uhkaa kaikesta päätellen käydä niin, ettemme asiasta pääse keskenämme sopuun kovin epäsuhtaisesta asetelmasta johtuen ja uudistus hautautuu tälläkin vaalikaudella.

Kysymys oikeuksista on laaja. Kuten Niinistö toteaa, eivät yksien oikeudet saisi viedä oikeuksia toisilta. Onkin syytä erityisen tarkoin harkita, kuinka painotetaan nykyisiä oikeuksia, ja kuinka niitä, jotka saamelaisilta vietiin kauan sitten.

–

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Pahoin pelkään, että otsakkeella “Nokia N9 - rytmimusiikki raikaa” julkaisemallani kirjoitelmalla syyllistyin erehdyttämään lukijoitani käsitykseen, ettemme nysillä olisi tilaisuudessa luoda omia soittolistoja. Esitinhän toiveen näistä nimenomaisista listoista.

Olemmepas.

Nokia tiedotteessansa kertoo maaliskuisen  PR1.2 -päivityksen sisällöstä ja toteaa myöskin soittolistojen tulleen mahdollisiksi käyttäjän itse luoda. Olen haltioissani.

Mihin olemme tilaisuudessa uusia ja omia lisätä, siellä on nysillä tapana näyttää pieni + -painike. Tämä kauan vuottamani lisäys oli päivityksessä ilmaantunut myöskin soittolistain toimintoon, mutta jotenkin välttänyt katsettani, taikka silmäillyksi tultuansa jäänyt notiseeraamatta.

Mutta asiaan… Kuvassa alla olen kolmeen otteeseen sormeillut lisäyspainiketta ja nyt on näkyvillä kolme omaa soittolistaa.

N9 - Soittolistat

Listat ovat kootut siten, että lisäyspainike tuo näkyville aakkosiin asetellun luettelon kännykän sisuksista löytyvästä musiikista ja kyseiseltä näytöltä hyvin yksinkertaisesti valitaan soittolistalle styget. Alla näkyvässä kuvassa olen ystävällisesti valinnut kantaatteja uudelle soittolistalleni Johan Sepastian Pah.

N9 - Soittolistan muodostaminen ystävällisesti

On sivumennen ja asiaan mitenkään kuulumattomana todettava, että pidän Saksan kielen tavasta lauseen sisällä järjestellä sanoja hieman omastamme poikkeavalla tavalla.

Soittolistoille kykenemme lisäämään sävelmiä myöskin suoraan yhden musiikkiesityksen toiminnoista. Kun pidän sormeani hetken aikaa jonkin esityksen kohdalla, aukeaa alla näkyvä toimintojen valikko. Mikäli valitsen Lisää soittolistalle, saan seuraavaksi valita mille omista soittolistoistani mielin kyseisen kappaleen lisätä.

N9 - Sävelmän toiminnot

Näen, että tämä päivitys pitää sisällänsä useita uutuuksia, joista Nokian olisi ollut syytä hieman suurempaan ääneen tiedoittaa ja ylpeänä kertoilla. Ei voi olla asia siten, että N9:n uudet hienot ominaisuudet lähes salataan sen pelossa, että ne jotenkin himmentäisivät niitä Nokian tuotteita, joille strategillisista syistä toivotaan vielä parempaa menestystä.

Itse en ajankäytöllisesti estyneenä muista uusista ominaisuuksista tällä momentumilla ole tilaisuudessa kirjoittaa. Lisään tähän vielä toisen linkin samaiselle Nokian sivulle, jossa uudistuksista lennätetään.

Toivoakseni tämä korjaava kirjoitukseni hyvittää aiemmassa olleen virheellisen käsityksen, jota täysin tahattomasti levitin.

–

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Avainsanat: N9, Nokia

Kuunnellessani rytmimusiikkia, alkavat jalkani useastikin aivan huomaamatta taputella lattiata. Eivät aina musiikin, taikka missään muussakaan tunnistettavassa rytmissä, vaan läpsyttelevät ne parkettia hiljalleen omaan tahtiinsa ja omin toiminensa.

Musiikki

Nysin ohjelmista Musiikki on eräs eniten käyttämiäni tekstiviestien, sähköpostin, nettiselaimen ja kameran ohella.

Uutukaisessa kännykässä oli valmiiksi joitakin stygejä, kuten nuoret sanovat: poppia, hip hoppia, jazzia ja mitä lie. Ne oli verrattain helppo poistaa, jolloin tilaa vapautui kunnolliselle jytänderimusiikille ja suppealle valikoimalle hempeämpiä iskelmiä.

Musiikin aloitusnäytöllä ovat kuvina ne albumit ja soittolistat, joita on viimeksi soitettu. Tämä on kätevää, koska yleensähän on tapana kuunnella hieman aikaa niitä viimeksi laitteelle lisättyjä. Albumin taikka soittolistan kuvaketta vain sormella nykäisemällä alkaa soitto raikamaan. Voisiko olla helpompaa?

N9 - Musiikin aloitusnäyttö

Soittolistat

Soittolistat ovat laitteelle kaupasta ostetut ja ladatut, taikka esimerkiksi tietokoneelta siirretyt styget eri perustein koottuina.

Kuvassa alla eräs soittolista, Viimeksi soitetut. Muut listat ovat Suosikit, Eniten soitetut, Viimeksi lisätyt ja Ladatut. Suosikit ovat niitä esityksiä, jotka olen itse sellaisiksi tähdellä merkinnyt. Nämä tähdet näkyvät myöskin muilla listoilla nimen yhteydessä.

N9 - Viimeksi soitetut

Mikäli etsitty esitys ei löydy soittolistoilta, on musiikkia mahdollista hakea myös esittäjän, albumin ja nimen perusteella. Alla olevassa kuvassa ovat albumit aakkosjärjestyksessä. Sormi pyyhkii parhaillaan ähvän kohdalla, joten näytölle on ilmaantunut F siihen näpin paikalle. Soitettava albumi ja edelleen yksittäinen kappale luonnollisestikin valitaan sormella koskettamalla.

Ohjelmain moniajon erinomaisesta toimivuudesta nysillä kertonee jotakin, että vipeltäessäni yhdellä sormella pitkin albumilistaa, taputin samanaikaisesti kännykkää kylkeen, jolloin ShotMee -kuvankaappausohjelma tallensi tilanteesta alla näkyvän kuvan.

N9 - Albumit

Musiikkikauppa

Nokian Musiikkikaupan valikoima on mieluisan laaja. Putiikin aloitussivulla on selattavissa tuoreita lisäyksiä, jotka yleensä eivät ole makuuni. Äsken piipahtaessani oli uusien albumien listalla 17 erilaista, joista kuvassa alla ovat näkyvillä Adele ja Chisu, muut löytyvät kun näyttöä rullataan sormella.

N9 - Musiikkikauppa

Itse käytän Etsi -toimintoa (suurennuslasi alavalikossa). Hyvin yksinkertaisesti vain kirjoitan hakusanan ja katson mitä löytyypi… Esimerkiksi ylistetyn KOM-teatterin suurimmat klassikot löytyvät helposti, vaikka ei hakusana olekaan aivan oikein kirjoiteltu.

N9 - Musiikin etsintä putiikissa

Ennen ostopäätöstä olemme tilaisuudessa kuunnella näytteen sialta säkistä. Voimme esimerkiksi muutaman hetken vetistellä Partisaanivalssin tahdissa, jos 0,99 euroa tuntuu liian kovalta hinnalta kuuntelematta maksettavaksi.

En ole aivan päässyt selvyyteen, millä perusteella Nokia Musiikki kulloinkin suosittelee mitäkin musiikkia. Esimerkiksi tämän Partisaanivalssin oheen Nokia suosittelee Pelle Miljoonaa ja Metsäkukkia. Onko ensimmäisessä kenties samaa asennetta ja jälkimmäisessä samantyyppistä musiikillista hempeyttä? Mikäli tuo oli oikea vastaus, on tekoälykkyys jo kohtalaisen pitkällä.

N9 - Musiikkinäyte

Musiikkia voimme ostaa yksittäin taikka koko albumi kerralla. Ostaminen tapahtuu hintamerkintää nykäisemällä ja maksutapa valitsemalla. Tavanomainen hinta yksittäiselle sävelmälle on tuo 0,99 euroa ja albumille 9,99 euroa, vaikka etenkin vanhempia albumeita saa huomattavasti huokeammallakin (4 - 5 euroa).

Haluan erikseen todeta, että olen tietoisesti muodostanut tavakseni ostaa musiikkia niiltä laulu- ja soitinyhtyeiltä, joiden YouTube -videoiden linkkejä sijoitan vaatimatonta plokiani koristamaan. Näin siitä huolimatta, että osa videoista ovat varta vasten tehdyt promovideoiksi ja nimenomaan tarkoitetut levitettäväksi ja kaiken kansan katsottavaksi ilman erillistä korvausta.

Koen, että Nokian Musiikkikauppassa myydään reilun kaupan musiikkia. Uskoakseni tekijät saavat tätä kautta ostetusta musiikista reilun korvauksen. Tällä on suuri merkitys musiikkimaailman oikeudenmukaisuuden kannalta.

Kuulokkeet

Nokia N9:n mukana sain kahdet erilaiset kuulokkeet. Toiset ovat varustetut niin suurella metallisella kuulokeosalla, etteivät ne ilman merkittävää väkivaltaa sovi korvilleni. Sen sijaan ennakkotilaajain lahjana saadut bluutuuth -kuulokkeet ovat korvaystävällisemmät. Sain nämä toimimaan moitteetta, kun oivalsin, ettei niistä suinkaan puuttunut johtoa, vaan että koko niiden perusidea on juuri se langattomuus.

Musiikin kuunteleminen onnistuu toki myöskin ilman erillisiä kuulokkeita, mutta tällöin varsinkin tuplabasarit jäävät hieman aneemisiksi. Nysille on saatavilla hintavampia äänentoistolaitteita, kuulokkeita ja kaiuttimia, mutta koen peruskuulokkeet aivan riittäviksi.

Erikoisuuksia

Kiintoisana yksityiskohtana mainittakoon, että Nokia N9:n lukitusnäytöllä on mahdollista ohjata musiikin soittamista. Parhaillaan soivan kappaleen nimi ja esittäjä näkyvät lukitusnäytöllä. Samoin ovat siinä soittimen ohjauspainikkeet edellinen, seuraava, ja tauko/jatka.

Musiikin Asetuksissa olemme tilaisuudessa valita, onko käytössä Dolby Headphone. Tällä valinnalla on suuri vaikutus äänen sävyyn.

Onnistunut kokonaisuus

Nokia N9:n musiikkitoiminnot ovat peräti onnistunut kokonaisuus. Soittamisessa ei ole ilmennyt minkäänlaisia pulmia. Myöskin musiikin ostaminen on miellyttävän helppoa, joskus jopa liiankin, kun senttejä lähtee tililtä tasaiseen tahtiin.

En tältä istumalta keksi mitä tarvitsisin lisää. No nyt tältä seuraavalta istumalta jo tulikin mieleeni: kokisin Omat soittolistat mieluisina.

Ei ole tiedossani, vieläkö N9 ja Meego Harmattan kuinka kauan kehittyvät. Nysiä kuitenkin on Nokian oman ilmoituksen ja eräiden arvioiden mukaan toimitettu pelkästään vuoden 2011 lopussa n. 600 000 kappaletta ja laite menee kaupaksi edelleen, joten uskoisin hyvää jatkossa vielä parannettavan.

–

Maassamme vaikuttaa lukuisia verrattain tuoreita jytänderibändejä, joille yhteistä ovat luvalla sanoen koomillinen ulkoasu, aihelmien ammentaminen kaukaa historiasta ja mytologiasta, sekä rautainen ammattitaito.

Useille näistä on yhteistä myöskin yllättävän suuri suosio Germaniassa. Alla sikermä kolmelta suomalaiselta laulu- ja soitinyhtyeeltä esitettyinä Saksan Wackenissa.

Varoitus: näissä videoissa on paikka paikoin materiaalia, joka saattaa turmella nuorisoa ja vähän vanhempiakin hieman ahistaa.

Ensiferum - Into Battle

Korpiklaani - Happy Little Boozer

Turisas - Battle Metal

–

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Avainsanat: N9, Nokia

Olen työpöydälleni saanut vastaanottaa ystävällisen pyynnön, josko käyttäisin hieman aikaani arvioidakseni Microsoftin uusinta akkunakäyttelyliittymää. Tuoreimman numero on 8 ja avainsana on Metro.

Ennakkoarvioita ja esittelysivustoja löytyy internetistä, taikka netistä, kuten nuoret sanovat, runsaasti. Esimerkiksi nämä: Windows 8 Consumer Preview, Windows 8 Wikipediassa, Tietokone-lehdessä ja Iltasanomain testissä.

Olen ollut kahden vaiheilla… ovatko kahdeksaisen Metro -käyttöliittymän kuvakkeet tiiliä, vaiko laattoja? Olkoot ne tästä etiäpäin laattoja. Metrosta lennättää myös MicroPC.

Teen varsin suoraan tiettäväksi, että kuluttajain reaktio tähän kasiin on arvoitus. Kosketukseen perustuvalla näytöllä vanhuksen väpäjävä näppi osuu paremmin suurempaan laattaan, kuin piskuiseen perinteiseen kuvakkeeseen. Toisaalta hiiren matka kuvakkeesta toiseen kasvaa merkittävästi ja muodostuu pulmaksi, jos ei ole käytössä kosketeltavaa näyttöä.

Windows 8 uhmaa useita käyttöliittymän laadinnan prinsiippejä

1) Käyttäjäparan muistiin luotetaan aivan liikaa. Mitään näkyvää vihjettä ei ole esimerkiksi siitä, että näytön reunoja hipelöimällä ja viemällä hiiren osoitin näytön reunalle taikka kulmaan suoritetaan toimintoja. Ei ole asiallista tällä tavoin piiloitella toiminnallisuutta. Paha tapa on omittu ja opittu kännyköistä.

2) Aloitusnäkymässä kaikki pläjäytetään silmille. En ole havainnut, että ensin ilmaantuvassa näkymässä olisi kunnollista kansiorakennetta, vaikka laattoja toki on mahdollista ryhmitellä suhteellisen vapaasti.

Olen vakuuttunut, että eräs ensimmäisiä seikkoja, joita käyttäjät tulevat kaipaamaan, ovat nimenomaan kunnolliset kansiot. Kysehän ei ole sen kummallisemmasta asiasta, kuin arjen järjestelystä jokapäiväisten toimien sujuvoittamiseksi. Kansiossa olevien ohjelmain viestit, jos niitä on tullaksensa, voisivat näkyä kansion laatassa sitä mukaa, kun tulevat.

Jokainen voi kuvitella, miltäpä esimerkiksi keskivertojärvisen keittiö näyttäisi ilman kaappeja, laatikoita, komeroita ja hyllykköjä, kun kaikki esineet olisivat yht’aikaa näkyvillä. Etsi siinä sitten…

3) Pelkkää ruutua. Ruuduista muodostuu yksitoikkoinen mosaiikki. Olkaa ystävälliset, katsokaa jonkin aikaa kohti tiiliseinää. Voisitteko kuvitella tiilistä kasatun seinän jonkinlaisena käyttöliittymänä? Itse olen vaikeuksissa tämän ajatusleikin kanssa.

Eloa on puhallettu ja puhkuttu lisää

Windows 8:n laatat elävät. Niihin ilmaantuu automaatillisesti tietoa esimerkiksi juuri saapuneista elektroonillisen postin viesteistä. Ilmeisesti vain inhimillinen kekseliäisyys asettaa rajat, mitä kaikkea näytölle voisi päivittyä. Näin ollen on vaarana, että aloitusnäyttö yllättäen onkin vuosien takaisten kotisivujen tapaan täynnä käyttäjäparan huomiota kerjäävää väpättävää, vilkkuvaa ja ulkoasua tiuhaan vaihtavaa sisältöä.

Tämä kahdeksas akkuna toki aukaisee näkymiä myös peräti erinomaisille uusille palveluille. Esimerkiksi lääkärin ja hoitajain ohjeet voisivat vallan hyvin päivittyä automaatillisesti aloitusnäytölle. Samoin voisivat siinä köllötellä muistutukset lääkkeiden nauttimisesta, mahdollisesti ääniviestintään yhdistettynä.

Windows 8 on hybridi

Microsoft uudistaa painavalla ranteella, mutta ei uskalla luopua vanhasta. Niinpä perinteinen Windows on yhä mukana, ikään kuin yhtenä toimintona. Käyttöjärjestelmien kuningas raahaa siis tässäkin versiossa vanhaa painolastia mukanansa.

Käyttökokemus riippuu hyvin paljon siitä, minkälaisia ohjelmia tarvitaan. Jos tarvetta on vain aloitusnäytön ohjelmille, uudistus puolustaa paikkaansa. On selvää, ettei suurinta osaa nykyisistä sovelluksista vielä aikaan, jos ikänänsä, muokata Metroon. Jos valtaosa käytettävistä ohjelmista on näitä perinteisiä, kasvaa kysymysmerkki kasin perässä ja saattaa muuttua huutavaksi merkiksi.

–

Windows 8 periaatteessa soveltuu peräti erinomaisesti tabletti- eli taulutietokoneille, joissa ei ole ollenkaan fyysillistä näppäimistöä, vaan käytetään niitä koskettelemalla. Vain periaatteessa, jos käytössä on paljon koskettelua huonosti sietäviä perinteisiä akkunaohjelmia.

Senioreille olisi varmasti kehitettävissä helppokäyttöinen kokonaisuus, jossa näkyisi vain Metron uudempi puoli ilman perinteistä Windowsia. Tällainen kokonaisuus voisi olla vaikkapa palvelutabletti, joka olisi käyttäjänsä yhteys mm. läheisiin ihmisiin, lemmikkieläimiin, kotinsa laitteisiin, kulkuneuvoon, lähiympäristön palveluihin (kirjasto, ravintolat, liikuntosali, jne.), sekä viranomaisiin, kuten sosiaali- ja terveystoimeen.

En varmastikaan ensimmäisten joukossa riennä kasia omakseni ottamaan. Mitä muut kokevat, mitä ystävällisesti raportoivat, vaikuttaa suuresti siihen, onko seiska akkunan karmissa kohdallani viimeinen numero, jota henkilökohtaisesti tulen hiirellä osoittaen taikka kosketellen käyttämään.

Kasilla varustettu taulutietokone, kuten totesin, voisi tulla kysymykseen. Ratkaisevaa on se, mitä sisältöä tulee tarjolle. Ja nimenomaan sellaista sisältöä, jolle kasi tuo lisäarvoa käytön helppoudessa.

En sulje ovia uusilta akkunoilta. En myöskään enää aio rajoittua vain akkunoihin, jos vaikkapa omppu maittaa lopulta paremmin.

–

Yhä etsin kahdeksatta akkunaa… Microsoft epäilemättä hyvin mielellänsä näkisi niitä monta miljoonaa… Onko tämä kahdeksas pysyvä, vai kulkeeko se jo kohti iltaa tummuvaa?

Agents & Jorma Kääriäinen - Moskovan Valot

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Avainsanat: Metro, Windows, Windows 8

Demokraattien sisäisessä, välillä julkisuuteenkin ryöpsähtelevässä keskustelussa eräs pinnalla oleva teema ovat puukot. Kuinkako monta niitä kenenkin seljässä törröttää ja armaat toveritko, vaiko jotkut muut niitä ovat sinne iskeneet?

Myös epävirallisia ennätyksiä kirjataan. Puoluesihteeri Mikael Jungnerin ulostulon perusteella nykyinen ennätysmies lienee pitkä- ja leveäselkäinen puhemies Eero Heinäluoma. Mikael totesi Iltalehden mukaan, jotta Vuonna 2008 Eeron selässä oli niin paljon demaripuukkoja ettei häntä erottanut siilistä. Lausunnon perusteella asiaa on kuitenkin vaikeata objektiivisesti estimoida, koska siilin seljässä olevien demaripuukkojen määrä ei ole tiedossa.

Puolueen sisäinen keskustelu on jo kauan ollut tositeeveemäistä. On draamaa, itkuntuhruisuutta, syyttelyä, pettymyksiä ja hermokontrollin pettämisestä seuraavia parkaisuja. Taustalla luonnollisestikin on pitkä tappioputki, jonka syitä olen ruotinut useissa aiemmissa kirjoituksissani.

Nyt on hätä normaalia suurempi, koska edessä ovat heiveröistä kannatusta ennustavat kuntavaalit. Jos kunnissa hävitään, koskettaa se jo peräti suurta joukkoa luottamustoimissa puurtavia tavallisia Matti, Maija, Mats, Maj, Máhtte ja Máijá Demokraatteja.

En ole vakuuttunut, että julkinen puhe selkään puukottamisista jonkinlaisena demarien ominaispiirteenä oli lähellekään oikein harkittu, kun samaan aikaan puolue on käynnistelemässä rekrykiertuettansa kuntavaaliin 2012 ehdokkaita saadaksensa.

Olen sinnikkäästi koettanut puolustaa puoluesihteeri Jungneria. Mikaelin esittämän tervetuloa demarien kuntavaaliehdokkaaksi, jos vaan selkä kestää -puheen jälkeen epäröin… On todettava varsin suoraan, etten nykyään lähellekään aina ymmärrä mitä, jos mitään, puoluetoimistolla oikein ajatellaan.

–

Puolueen menestymättömyydestä ja huonoista kalluppilukemista nousevien viimeisimpien draaman kaarien välittömät asialliset ja toiminnalliset syyt ovat kahtaalla.

Eriävä näkemys puoluesihteerin roolista

On voimakasta kaipuuta vahvaan puoluesihteeriin. Ironillista, että samaan aikaan kuitenkin on toimessansa puoluesihteeri, joka ei haluaisi olla vahva.

Jungner ei tahdo komentaa aivan jokaisesta yksityiskohdasta. Määrätkööt henkilöt Tampereessa itse pöytäliinojensa värin kokoussalissansa ja Oulussa saavat keskenänsä sovittaa puhunjanpöntön korkeuden paikallisten olosuhdanteiden perustalta.

Kuitenkin kentällä, ainakin eräillä suunnilla, nähtävästi kaipaillaan Johtajaa, joka rautaisella kädellä ohjaisi tiukan hierarkisessa linjaorganisaatiossa koko vaalitaisteloa. Tällaisesta kaipuusta on esimerkkinä kritiikki puoluesihteeriä kohtaan presidentinvaalin aikoihin, kun ei hänen koettu olleen paikan päällä tukemassa kampanjointia eri puolilla Suomea.

Mikaelin tiuhat Foursquare ja Twitter -päivitykset, sekä edistymishehkutukset kuitenkin osoittivat hänen olleen ainakin liikkeellä.

Sotkuinen keskinäinen viestintä

Tämä keskinäisen signaloinnin epäonnistuminen lienee se korsi, joka lopulta katkaisi aasin sillan. Johto tviittaa ja päivittää statusta, kotisivusilla on uutta ohjelmallista materiaalia, uusimmat puheenvuorot saa lueskeltua sähköisesti ja pää-äänenkannattajan tuoreet jutut olemme tilaisuudessa saada kännykkään.

Sivukaneettina todettakoon, että juuri kun opin puolueen kotisivuilta jotakin löytämään, ovat he näköjään pistäneet jälleen kaiken uusiksi. Ja ei kun etsimään entiset asiat taas eri paikoista…

Hienoa. Tietoa siis on tarjolla viljalti, mutta kenelle? Kuka seuraa statusta ja lukaisee tviittaukset? Ilmeisesti se sama pieni piiri, joka niitä sähköisissä välineissä levitettäviksi, tykättäviksi, seurattaviksi ja kommenteerattaviksi kirjaa.

Jos kaikista modernisoinnin pyrinnöistä huolimatta kentällä on huonommalle hoidolle jääneitä ruohonjuurikkoja, jotka vaativat naamasta toiseen kohtaamista ja kädestä pitäen ohjausta, niin - Pyhä Isä - näin on sitten hyvin yksinkertaisesti vain meneteltävä, kunnes asiat saadaan kunnolliselle tolalle.

–

Perustekeminen on jo saanut hyvän suunnan

Kannatuskäyrien suuntautumista ylöspäin vuotetaan hartaasti, eikä aina malteta odottaa. Julkisuudessa pörräävät lööpit peittävät allensa sen, että perustekemisen tasolla ollaan edistytty. Se, mikä on kunnossa, ei kuitenkaan näy.

Eduskunnan vaalissa 2011 puolueella oli hieno ja kannatettava ohjelma, jossa jo rahtunen oli paluuta juurille. Työsopimuksen muotoon nasevasti listatut tavoitteet kantavat edelleen. Onhan tavoitteista osa jo toteutettukin, joten työsopimusta voidaan täydentää.

Myöskin talouspoliitillinen linjaus vuosille 2011 - 2015 on kauttaaltansa alleviivattavissa ja puoltomerkinnöin somistettavissa. Nuorisotyöttömyyden torjuminen ja työelämän laaturemontti vain erätä keskeisiä tavoitteita mainitakseni. Voin ilokseni todeta, että useat tavoitteet ovat alakohtia työväenliikkeen ikuisten arvojen maailmassa.

Puoluesihteerin tiedottaessa jättäytymisestänsä asettumatta käytettäväksi uudelle kaudelle, näkyi taustalla erinomaisesti kyltti oikeudenmukaisuudesta. Kyseessä oli esimerkki oikealla tavalla järjestetystä tiedotustilaisuudesta: sanotaan mitä tahansa, näytetään myöskin pysyvämpää viestiä.

Kuntavaalin 2012 rekrytoinnin kiertue ja materiaali ovat hyvin mietityt. Ellei ehdokkaita ala ilmaantua, lienee kyse näkyvyydestä.

Mikäli kannatus ei lähde kasvamaan, tulee todeta, että ehkäpä on yritettävä vieläkin kovemmin. On joka tapauksessa oikein tehdä, kuten rekrykiertueen yhteydessä, että kysellään ihmisiltä itseltänsä, mitkä ne yksittäiset ja ajankohtaiset teemat ovat. Ne, joiden kautta oikeudenmukaisuus joko toteutuu, taikka ei.

–

Ehdotukseni toimenpiteiksi

1) Sisäinen pelisääntöpalaveri, joka koostaa keskinäistä kunnioitusta edistävän säännöstön. Ensimmäiseksi kohdaksi ehdotan, että kuului kentältä mitä tahansa, puolueen johto, varsinkaan toimestansa palkkaa nauttiva sellainen, ei missään olosuhteissa julkisesti tölvi puolueen jäseniä taikka sitoutumattomia luottamushenkilöitä. Mikäli tällainen säännöstö jo on, tarkennetaan ja kerrataan.

2) Sisäinen vastuupalaveri, joka koostaa tarkan matriisin puolueen johdon henkilöistä ja vastuualueista. Etenkin tulee hyvin tarkoin sopia ja tarvittaessa hyvinkin yksityiskohtaisesti täsmentää mitä kukakin tekee missäkin vaalissa. Tarvittaessa tarkennetaan ja kerrataan.

3) Keskusjohtoisuuden vähentäminen. Moderni, joustava ja oppiva organisaatio kavahtaa tiukkaa hierarkiaa. Sen sijaan se synnyttää ja kehittää erilaisia omatoimisuuden muotoja. Tämä on se suunta, jonne etenkin demokraattien tulee joutuin rientää. Silloin ei enää turhaan törmätä niihin tilanteisiin, joissa kentältä parkaistaan johtajia apuun. Jopa presidentinvaalissa on kyettävä osastoissa tekemään oman näköistänsä kampanjaa alueen erityispiirteistä.

4) Keskittyminen pitkäjänteiseen tekemiseen. Oikeudenmukaisuus on hieno teema. Jatkettakoon siitä samalla etsien yhäti tarkempaa kuvaa oikeudenmukaisuuden toteutumisen taikka toteutumatta jäämisen muodoista juuri tässä ajassa.

On tehty loistavaa työtä oikeudenmukaisuuden teeman syventämiseksi. Kun suunta on oikea, totean jälleen, ettei mielestäni puoluesihteerin ole mitään tarvetta jättää tointansa tämän kauden jälkeen. Mikäli niin kaikesta huolimatta käy, kehoitan varmistamaan, että hän jossakin roolissa jatkaa toiminnan kehittämistä.

Lopuksi kertaan aiemman kantani, jonka mukaan minkäänlaista luokkapujottelua ei enää pidä sallia, vaan on kunnioitettava niitä työväenliikkeen arvoja, joita vapaaehtoiset puolueaktiivit jälleen kuntavaalissa kantavat.

–

Demokraattien ongelmain lisäksi on toki olemassa myöskin aitoja, vakavia uhkakuvia. Esimerkiksi se, että metallimusiikki haipuu pois popin, diskon ja hip hopin puserruksessa: Sabaton - Masters of the World.

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Avainsanat: Demokraatit, SDP

Pohjois-Korean uutistoimiston välitettyä tiedon maan johtajan kuolemasta, kerääntyivät pohjoiset korealaiset suremaan tapahtunutta. Paikalliset politrukit kiinnittivät erityistä huomiota siihen, oliko, ja kenen ilmaisema suru riittävän aitoa.

Täällä kaukana Suomessa moista surun määrän ja aitouden arvioitsemista pidettiin peräti omituisena. Ei kuulemma ikänänsä voisi vastaavaa tapahtua meillä. Ei, totesivat kommenteeraajat, voisi henkilökultin rakentamista tapahtua Suomessa. Eikö?

–

Sauli Niinistön tultua valituksi Tasavallan Presidentiksi ja asteltua virkaansa, alkoi hieman hämmentävä, jopa pohjoiskorealaiseksi luonnehdittava toiminta juuri niiden taholta, jotka kenties eniten vain hieman aiemmin olivat Korean Demokraattisen Kansantasavallan tapahtumia hämmästelevinänsä.

Kansalaisia, erityisesti demokraatteja, tuotiin julkisesti tuomittaviksi, kun eivät ole he muka riittävän aidon näköisesti riemuinneet uuden suuren johtajan valtakauden alkua.

Joku tuomittiin poissaolosta, toisella ei ollut riittävän arvokas asukokonaisuus, kolmas on pyörinyt kun olisi pitänyt seistä asennossa…

Tämä “journalismi” on sekoitus ähäkuttia, täysin väärin ymmärrettyä vahtikoiruutta ja kostoa siitä, että kansa on katsonut oikeaksi vasemmistoa edellisillä kerroilla äänestää.

Nähtävästi aivan varta vasten ja erikseen on oltu kyttäämässä Paavo Lipposta, joka tavaratalon kauppakassia kantaessansa ei ole onnistunut riemuitsemaan riittävän uskottavasti.

Virkaanastujaiset ovat nauhalla. Ehkäpä parhaillaan kellotetaan aikoja, jonka itse kukin käytti aplodien antamiseen… Ja voi sitä, joka ensimmäisenä lopetti taputtamisen.

Ei ole tiedossani, josko on jo avattu palvelunumero, jonne olemme tilaisuudessa ilmiantaa ne tunneköyhät kansalaiset, jotka eivät ole kykenevät jakamaan ja ennen kaikkea aidosti ilmaisemaan johtajiensa määräämiä kollektiivisia tuntemuksia.

Omasta puolestani vakuutan käyttäytyneeni virkaanastujaisten aikoihin tapani mukaan arvokkaasti. Voi tosin olla, etten täysin uskottavasti onnistunut ulospäin välittämään kaikkea sitä tavatonta riemua, jota toki sisälläni tunsin.

–

Teidän nöyrin,

P.Tärkeä

Avainsanat: Presidentti